Satalinnan sairaala on rakennettu Satakunnan keuhkotautiparantolaksi. Päärakennus otettiin käyttöön vuonna 1925. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Onni Tarjanne. Jo avajaisten aikaan kävi selväksi, että potilaspaikkoja ei ollut riittävästi, joten samana vuonna alettiin suunnitella lisärakennusta erityisesti lapsipotilaille. Lastenlinna valmistui 1927. Tuberkuloosipotilaiden hoidossa raitis ilma, lepo ja oikeanlainen ravinto näyttelivät merkittävää osaa. Satalinnassa potilaat saivat nauttia raittiista ilmasta sairaalan avoparvekkeilla happirikkaan mäntymetsän keskellä. Sota-aikana Satakunnan parantola toimi osittain sotasairaalana, ja sen jälkeen 1947 asti sotavammasairaalana.
Satalinnan sairaala on aikoinaan ollut varsin omavarainen. Sairaalalla on ollut mm. oma omenapuutarha, leipomo ja sikala. Sairaalarakennusten lisäksi alueella on henkilökunnan asunnoiksi rakennettuja pienkerrostaloja. Sairaalan alueella on ollut oma posti, sairaalakirjasto ja päiväkoti sairaalan työntekijöiden lapsille.
Uusi jakso Satalinnan historiassa alkoi 1972, jolloin sairaalasta tuli Satakunnan keskussairaalan kuntainliiton toinen sairaala. Satalinnaan oli vähitellen 1960 -luvun jälkeen tullut keuhkotautiosastojen rinnalle muita sairaanhoidon erikoisaloja. Viimeisinä vuosina toiminta keskittyi pääasiassa kuntoutukseen. Satakunnan sairaanhoitopiiri lopetti toimintansa Satalinnan sairaalan tiloissa 2018. Viimeiset vuodet sairaanhoitopiiri oli tiloissa vuokralla, sillä kiinteistö siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2015. Satalinnan sairaalassa toimi 2015-2016 Suomen Punaisen Ristin ylläpitämä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus.
Satalinna on saanut toimia myös elokuvanäyttämönä. Vuonna 1933 ensi-iltansa saanut keuhkotautia käsittelevä valistuselokuva Ne 45 000 on kuvattu osittain Satalinnassa. Timo Koivusalo kuvasi Satalinnassa elokuvaa Kalteva torni vuonna 2006.
Lähteet:
Väänänen, Kyösti. (2000). Satalinna 1925-2000. Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Harjavalta.